Linderödinsika

Linderödinsika on ainoa suojeltava alkuperäinen sikarotu Ruotsissa. Aina 1700-luvulle saakka Ruotsissa kasvatettiin sikoja paljolti metsissä. Tämä ”metsäsika” oli kuitenkin hävinnyt jo lähes kokonaan ja korvattu ulkomailta tuoduilla elämillä 1800-luvulle tultaessa. Muutamia yksittäisiä eläimiä arvellaan säilyneen. Muun muassa1950-luvun alussa ostettiin Skoonen eläintarhaan tiine kirjava emakko Linderödsåsenin alueelta Skoonesta.

Nykyinen sikakanta perustuu pitkälti tähän emakkoon ja sen porsaisiin. Kannan elvytystyössä kokeiltiin myös risteyttämistä villisian kanssa, mutta lähes kaikki risteytyseläimet karsittiin jalostustyöstä pois. Skoonen emakon lisäksi vanhaa metsäsikaa löydettiin Hallandin ja Södermanlandin alueilta. Jäljelle jäänyt metsäsikakanta, nykyinen linderödinsika, jakautuu siten kolmeen erilliseen sukulinjaan.

Ominaisuuksia  
Linderödinsika vastaa kooltaan nykyajan jalostettuja sikarotuja. Sillä on hieman lyhyempi ja pyöreämpi rakenne. Sen kärsä on suorempi, jalat lyhyemmät ja vahvemmat. Ihon väri vaihtelee ”perusvärin” ollessa valkoinen, harmaa tai ruskea. Eläimet ovat pääasiassa mustankirjavia, mutta myös yksivärisiä eläimiä syntyy.

Suojelutyö
Linderödinsika kuuluu suojeltaviin alkuperäisrotuihin ja sillä on Ruotsin Maataloushallituksen (Jordbruksverket) edellyttämä jalostus- ja geeniperimän suojeluohjelma. Maatiaissika –yhdistys vastaa linderödinsian jalostuksen suunnittelusta.
 
Jalostussuunnitelma tähtää rodun ominaisuuksien säilyttämiseen ja geneettisen monimuotoisuuden ylläpitoon. Yhtenä tavoitteena on, että vuonna 2020 rodun jalostuseläimiä on 500, joista 25% olisi karjuja.
 
Linderödinsikoja oli 1990-luvun alussa noin 40. Tällä hetkellä rodussa on noin 300 rekisteröityä eläintä, joiden omistajat saavat tukea eläinten ylläpitoon kansallisesta säilyttämisohjelmasta. Rodun keskimääräiseksi sukusiitosasteeksi on arvioitu noin 15%, mutta se on pysynyt melko samanlaisena jo pitkään. Rodun teholliseksi populaatiokooksi on arvioitu 80-90 eläintä.

Tuotanto-ominaisuudet
Linderödinsian pahnuekoko (syntyneiden porsaiden lukumäärä) on keskimäärin 8-9 porsasta. Nykyajan emakolla on tavanomaisesti noin 13 syntynyttä porsasta.

Rodun päiväkasvu on paljon hitaampi kuin nykysialla. Nykyiset rodut saavuttavat 100 kilon elopainon noin 160 päivässä, mutta linderödinsika saavuttaa saman painon kaksi kertaa pidemmässä ajassa.