Jaerkana – Norjan alkuperäinen kanarotu

Jaerkana polveutuu norjalaisista maatiaiskanoista 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä, toisin sanoen nykyaikaisten rotujen tuontia edeltävältä ajalta. Rodun jalostus alkoi virallisesti 1910-luvulla Jaeren-saarella sijainneella jalostusasemalla. Rodun nimi ’jaerhöns’ vakiinnutettiin 1916. Rotua pidetään elinvoimaisena ja rakenteeltaan vankkana, vaikkakin rotu on melko sukusiittoinen. Se polveutunee vain yhdestä vanhempaisparista.

Jaerkana on pienehkö, kukkojen elinpainon olleessa noin 2.5 kg ja kanojen noin1.7 kg. Kukkojen höyhenpeitteen perusväri on valkoinen, sulkien kärkiosan ollessa harmaa tai kellertävänruskea. Niskan ja kaulan alueet ovat kellanruskeat. Kanat ovat harmaan tai mustan raidallisia ja niiden siipisulat ja kaula ovat  tummanharmaita. Sekä kukkojen ja kanojen  höyhenpeitteen väri voi vaihdella. Jaerkana saavuttaa sukukypsyyden noin viiden  kuukauden iässä. Jaerkanan arvioidaan munivan hieman yli 200 munaa vuodessa.
 
 Rodun hautomisviettiä ei pidetä hyvänä ja siksi lisäämiseen käytetään yleensä haudontakonetta.

Rodusta on olemassa myös kääpiökana –tyyppi, joka jalostettiin 1900-luvun lopulla ​​näyttelytarkoituksiin.
 
 Jaerkana on luonteeltaan aktiivinen ja pystyy etsimään omatoimisesti ravintoa. Se on myös hyvä lentäjä. Munan kuoren laatu on hyvä. Jaerkanan erikoisuus on, että poikasen sukupuolen voi tunnistaa höyhenpeitteen värin ja merkkien perusteella.
 
 Rotua kasvetaan harrastekanana. Rotukanayhdistys levittää tietoa ja edistää rodun kasvatusta. Norjan siipikarjan elävässä geenipankissa rodun yksilöitä on 300-400 tulevaisuutta varmistamassa. Rodun aktiivinen jalostus lopetettiin 1970-luvulla.

Jaerrodun kukkojen elopaino noin 2.5 kg ja kanojen 1,7 kg: Aasmund Asdal