Rodut ja kantakirjat

Rotu voidaan määrittää tietyn lajin eläinryhmäksi, joka on muotoutunut ja kehittynyt yhtenäiseksi tietyn ajan kuluessa. Samaan lajiin kuuluvien rotujen välillä on havaittavissa eroja periytyvissä ominaisuuksissa. Nämä rotuominaisuudet ovat kvalitatiivisia eli laadullisia (esimerkiksi karvapeitteen väri, sarvellisuus tai nupous) ja kvantitatiivisia eli määrällisiä (esimerkiksi eläimen koko, maitotuotos), mutta ne eivät ole puhtaasti rotukohtaisia.

Rotukäsite

Rotuja muodostettiin ja kehitettiin erityisesti 1800-luvulla ja tällöin myös perustettiin kantakirjoja rotuihin kuuluvien yksilöiden polveutumisten varmistamiseksi. Rodusta voi olla eri linjoja tai ryhmiä, jotka poikkeavat hieman ominaisuuksiltaan tai polveutumiseltaan muusta rotuun kuuluvasta eläinjoukosta. Rotu ei ole täysin suljettu tai muuttumaton eläinryhmä. Myös uusia rotuja luodaan.

On olemassa useita esimerkkejä vastikään kehitetyistä roduista, niin sanotuista synteettisistä roduista, jotka on enimmäkseen luotu yhdistämällä olemassa olevia eläinryhmiä tai rotuja. Esimerkiksi ruotsinpunainenkarja, SRB, on ayrshiren ja vanhan ruotsalaisen punaisen karjan risteytys ja norjanpunainen, NRF, on useiden norjalaisten alkuperäisten karjarotujen ja pohjoismaisten lypsyrotujen (punaisten sekä musta-valkeiden) risteytys.

Kantakirjat

Käytännössä nykykäsityksen mukaan ‘puhdas rotu’ muodostuu rodun kantakirjaan hyväksytyistä eläimistä.

Polveutumisen lisäksi kantakirjaan on vähitellen sisällytetty tietoa eläimen koosta, rungon rakenteesta ja tuotanto-ominaisuuksista, kuten lypsylehmillä maitotuotoksesta tai sialla kasvusta ja rehunkulutuksesta. Ensimmäinen nautakarjan kantakirja (lyhytsarvirodulle Englannissa) toimitettiin 1822, mutta sitä varhaisempia kantakirjoja oli jo perustettu joillekin hevosille. Pohjoismaissa kantakirjaus aloitettiin suosituimmille lypsykarjaroduille 1800-luvun lopulla.

Tuotantoeläinten polveutumisten tarkistamisesta on tullut osa tuotannon tarkkailua (testausta), jota on kehitetty kaikille taloudellisesti tärkeille ominaisuuksille. Kvalitatiivisilla ominaisuuksilla ei useinkaan ole taloudellista arvoa, mutta niillä on merkitystä rodun tunnistamisessa.

Luotettavaa eläinten rekisteröintiä pidetään tärkeänä, koska sillä on merkitystä eläinten jalostamisessa ja ruoan tuotannossa. Rekisteröintiä koskevia toimenpiteitä on sisällytetty virallisiin säädöksiin ja lakeihin. Tämä on toimintatapa myös Euroopassa, jossa on annettu kantakirjoja tai vastaavia koskevia EU-säädöksiä useimmille kotieläinlajeille.

Periaatteena on yleensä pitää kantakirjat 'avoimina', jolloin rotuun voidaan tarvittaessa ottaa uusia jalostuseläimiä.

Itäsuomenkarja (kuva: Mari Laulumaa-Hirvonen).