Kksi laukkaavaa hevosta taustalla vihreä niitty

Suomenhevonen

Alkuperämaa: Suomi
Muut nimet: Finnhorse, Finnish Universal, Finskt kallblod
Paino: keskimäärin 535 kg
Säkäkorkeus: 130 -148 cm (pienhevonen), 150 – 170 cm (muut jalostuslinjat)
Tyypit: monikäyttörotu: pienhevonen, työhevonen, juoksija, ratsu
Ulkonäkö: yleisin väri rautias, muita ruunikko, voikko ja musta.
Syntyneiden varsojen määrä (2020): 1127
Jalostukseen käytetyt lisääntyvät naaraat (2020): 1840

Ei riskiä – Vaaraantunut – Uhanalainen – Kriittisesti uhanalainen – Kuollut sukupuuttoon

Historia

Suomesta löydetty vanhin yksittäinen hevosen luu on ajoitettu pronssikaudelle. Uusimman tutkimustiedon mukaan suomenhevosen varhaisimmat sukujuuret suuntautuvat itään. Vuosisatojen saatossa suomalaiseen hevoskantaan on saapunut vaikutteita sekä idästä että lännestä (Kantanen & Bläuer 2013; Kvist & al 2019; Sild & al 2019).

Jo suomalaisten hakkapeliittojen pienet ja sitkeät hevoset olivat tunnettuja, ja hevonen on ollut vanhastaan Suomessa myös merkittävä kulkuneuvo. Maa- ja metsätaloudessa hevostyön merkitys nousi huomattavaksi 1800-luvun lopulla.

Ensimmäiset kantakirjat suomalaiselle hevoselle perustettiin 1890-luvulla, jolloin sitä alettiin pyrkiä jalostamaan puhtaana rotuna. Jalostustavoitteena oli monipuolinen työhevonen niin maatalouden kuin liikenteen tarpeisiin. Suomalaisen hevosen jalostuksen johtoasemasta kilpailivat Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseura, Hevoskasvatusyhdistys Hippos ja valtio (Solala 2021). Vuonna 1907 suomenhevosen nykyinen kantakirja otettiin käyttöön koko Suomen alueella. Valtio ylläpiti orikantakirjaa, ja tammakantakirjoista vastasivat erityiset hevosjalostusliitot. Vuonna 1918 myös tammat siirrettiin valtion hallinnon alle. Vähitellen kantakirjauksessa alettiin testata myös hevosen käyttöominaisuuksia, eikä hevosen ulkonäkö ollut enää ainoa arvosteluperuste. Suomen Hippos ry alkoi vastata suomenhevosen kantakirjasta 1970-luvun alussa.

Toisen maailmansodan aikana etenkin talvisodassa Suomen armeijan liikkuvuus oli hevosen varassa. Suomenhevoset hoitivat kaikissa aselajeissa huollon, ja ratsuväki liikkui hevosilla. Talvisodassa kuoli, katosi tai lopetettiin 7 204, jatkosodassa 14 573 ja Lapin sodassa 472 hevosta. Myös jälleenrakennuksen aikana ja sotakorvausten maksussa suomenhevosen työpanos oli tärkeä. Suomessa oli sotienjälkeisinä vuosina Maatalouslaskennan mukaan jopa yli 400 000 täysikasvuista hevosta tai varsaa.

Työhevosen aikakausi päättyi Suomessa 1960-luvun lopulla. Traktorien määrä ylitti hevosten määrän, ja metsätyön verotuksen muutos teki hevostyöstä savotoilla kannattamatonta. Suomenhevoskanta romahti erityisesti juuri 1960-luvun lopulla. Rotu oli päätyä tuhoon. Suomenhevosen perinteisen työkäytön päätyttyä raviradat tarjosivat rodulle kuitenkin uuden mahdollisuuden urheiluhevosena. Suomenhevosten lukumäärä oli alimmillaan vuonna 1987, jolloin niitä oli enää 14 000.

Säilytystoimenpiteet

Nykyään suomenhevosten lukumäärä on vain murto-osa 1950-luvun kulta-ajoista. Vuonna 2020 suomenhevospopulaation suuruus oli 19 000, joista 1840 oli astutettua tammoja ja 1127 syntynyttä varsaa. Suomenhevonen rotuna ei ole vaarantunut. Suomen Hippos ry ylläpitää suomenhevosen alkuperäkantakirjaa. Suomenhevosen kantakirjassa on neljä jalostussuuntaa: juoksijahevos-, ratsuhevos-, pienhevos- ja työhevossuunta. Suomenhevosliitto edustaa suomenhevosta sen kaikissa käyttömuodoissa.

Työhevoslinja on uhanalainen ja vaarassa hävitä tulevaisuudessa ilman suojelutoimia, koska hevosen käyttö maa- ja metsätaloustöissä on vähentynyt merkittävästi. Jäljellä on vain 500 yksilöä. Suomenhevonen on kokoonsa nähden maailman parhaita vetohevosia ja sen vetokapasiteetti on jopa 200 % sen omaan painoon suhteutettuna. Suomen työhevosseura pyrkii edistämään suomalaisen työhevosen käyttöä ja arvostusta sekä elvyttämään työhevosen jalostusta, kasvatusta ja työkäyttöön ottamista myös esim. hevosmatkailussa ja virkistyspalveluissa. Luonnonvarakeskus (Luke) on avannut suomentyöhevosen genomin kylmäveristen hevosrotujen tutkimusta varten. Tämä avattu genomi on toinen hevosen vertailugenomi maailmassa. Se rakennettiin Tähden Piirros työhevostammalta otetusta verinäytteestä. Tamman omistaa Kauko Tuominen.

Raviradoilla puolestaan kilpailee vuosittain 3000 suomenhevosta. Vuoden suurinta ravitapahtumaa, Kuninkuusraveja, on järjestetty vuodesta 1924 lähtien ja kilpailuissa valitaan sekä ravikuningas että -kuningatar. Menestynein suomenhevosravuri on euromiljonääri ja viisinkertainen ravikuningas Viesker. Suomenhevoset kilpailevat myös vuosittain mónten suomenmestaruudesta.

Suomenhevonen soveltuu erinomaisesti luonteensa ja rakenteensa vuoksi myös ratsastuskoulujen opetushevoseksi, sekä eri ratsastuslajien kilpailutoimintaan. Suomenratsujen kuninkaalliset -tapahtumassa kisataan niin koulu-, rataeste- kuin kenttäratsastuksessakin. Suomenratsut ry on vuonna 1973 perustettu suomenhevosen ratsastuskäyttöä edistävä yhdistys.

Vuonna 2000 perustetun Suomenpienhevosyhdistyksen tehtävä on vahvistaa suomenpienhevosten asemaa jakamalla tietoa suomenpienhevosen monipuolisuudesta ja edistämällä sen käyttömahdollisuuksia. Yhdistys järjestää paitsi valmennuksia ja kursseja myös vuosittaiset pienhevosten este-, koulu- ja kenttämestaruuskilpailut. Kasvatuksen ja jalostuksen edistämiseksi yhdistys palkitsee laatuarvosteluissa menestyneitä suomenpienhevosia.

Suomenhevosen geenipankkitoiminnassa on keskitytty toistaiseksi spermanpakastukseen. Tavoitteena on pakastaa 100 annosta 25 oriilta. Tulevaisuudessa geenipankkiin voitaneen sisällyttää myös alkioita.

Karakterisointi

Ominaisuuksiltaan monipuolisen suomenhevosrodun jalostustavoitteita on muutettu aina kulloistakin hevosen käyttötarkoitusta vastaaviksi. Nykyään suomenhevosta jalostetaan juoksijana, ratsuna, pienhevosena ja työhevosena. Suomenhevonen palvelee sekä harraste- että kilpahevosena. Monipuolinen käyttöhevonen soveltuu myös esimerkiksi sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan, mutta yhä myös perinteiseen työhevoskäyttöön. Suomen alkuperäinen hevosrotu, suomenhevonen, julistettiin Suomen kansallishevoseksi rodun 100-vuotisjuhlavuonna 2007.

Geneettisen karakterisoinnin avulla voidaan selvittää suomenhevospopulaation ja eri suomenhevoslinjojen perinnöllistä muuntelua, sukusiitosastetta, polveutumista ja sukulaisuutta muihin hevosrotuihin. NordGenin pohjoismaisia kotieläinrotuja koskevasta kirjallisuuskatsauksesta ilmeni, että suomenhevonen oli islanninhevosen ohella tutkituin pohjoismainen hevosrotu (Kierkegaard ym. 2020). Suomenhevosesta löytyi 53 tutkimusta, joista lähes puolet niistä käsitteli suomenhevosen fenotyyppiominaisuuksia, kuten kokoa, kasvua, suorituskykyä, hedelmällisyyttä, ruokintaa ja fysiologiaa. Eritysominaisuuksista löytyi myös tutkimuksia liittyen puunpurentaan. Lähes yhtä runsaasti löytyi tutkimuksia jalostettavista ominaisuuksista tai geenien kartoittamisesta. Suomenhevosen perimää on selvitetty mikrosatelliitti- ja SNP-markkereiden avulla sekä mitokondrioiden ja koko genomin sekvenssoinnilla. Yhteensä 9 tutkimusta käsitteli rodun sisäistä geneettistä monimuotoisuutta tai suomenhevosen sukulaisuussuhdetta muihin rotuihin. Sen sijaan suomenhevosta käsiteltiin vain neljässä tutkimuksessa, joissa selvitetään hevosen yhteiskunnallista, kulttuurihistoriallista tai taloudellista merkitystä. Suomenhevonen on kuitenkin parhaillaan tutkimuksessa nosteessa, ja vuonna 2021 ilmestyi esimerkiksi historian alan väitöskirja suomenhevosrodun synnystä (Solala 2021).

Tiesitkö?

Suomenhevonen on Suomen ainoa alkuperäinen hevosrotu.

Jokaisen nykypäivän suomenhevosen sukujuuret johtavat johonkin neljästä kantaoriista: Jaakko, Kirppu, Eino ja Uljaanpoika.

Kaksi suomenhevostammaa, Jina ja Jena, olivat vuonna 1995 maailman ensimmäiset varsat, joiden sukupuoli oli määritetty jo alkiovaiheessa.

Julkaistu 6.12.2021

Kuva sivun alussa: Kirsti Hassinen / LUKE

Lähteet:

Back, S. (2016). Osteokondroosin Perinnöllinen Vaihtelu Suomenhevosilla – Prevalence and heritability of osteochondrosis in the Finnhorse population. University of Helsinki, available at: https://dspace2.lib.helsinki.fi/handle/10138/174433

Conn, L. B. (2017). The role of myostatin polymorphisms in the finnhorse and shetland pony breeds, 57.

Cothran, E., Juras, R. & Macijauskiene, V. (2005). Mitochondrial DNA D-loop sequence variation among 5 maternal lines of the Zemaitukai horse breed. Genetics and Molecular Biology 28(4), 677–681.

Ettala, A. (2015). Suomenhevosen Geneettisen Vaihtelun Arviointi Sukupuutiedoista – The genetic variability in finnhorse analysed using pedigree data. University of Helsinki, available at: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/158993

Gao, J. (2017). Effects of fat deposition on the expression of insulin-signaling pathway and MTORC1 genes in Finnhorse Mares. Master’s thesis. Helsingfors Universitet, 42.

Hallamaa, R. E. (2009). Characteristics of equine summer eczema with emphasis on differences between Finnhorses and Icelandic horses in a 11-year study. Acta Veterinaria Scandinavica 51, 29. doi:10.1186/1751-0147-51-29

Hemmann, K., Ahonen, S., Raekallio, M., Vainio, O. & Lohi, H. (2014a). Exploration of known stereotypic behaviour-related candidate genes in equine crib-biting. Animal 8(03), 347–353. doi:10.1017/S1751731113002346.

Hemmann, K., Raekallio, M., Vainio, O. & Juga, J. (2014b). Crib-Biting and its heritability in Finnhorses. Applied Animal Behaviour Science 156(July), 37–43. doi:10.1016/j.applanim.2014.04.008.

https://www.hippos.fi/suomenhevonen/

Huhtinen M, Peippo J, Bredbacka P. (1997). Successful transfer of biopsied equine embryos. Theriogenology. 1997 Aug;48(3):361-7. doi: 10.1016/s0093-691x(97)00247-1.

Kantanen, Juha & Bläuer, Auli 2013. Transition from hunting to animal husbandry in Southern, Western and Eastern Finland: new dated osteological evidence. Journal of Achaeological Science 40 (2013). 1646–1666. http://dx.doi.org/10.1016/j.jas.2012.10.033.

Katila, T., Reilas, T., Nivola, K., Peltonen, T. & Virtala, A.-M. (2010). A 15-year survey of reproductive efficiency of standardbred and Finnhorse Trotters in Finland-descriptive results. Acta Veterinaria Scandinavica 52(1), 40.

Kierkegaard, L.S., Groeneveld, L.F., Kettunen, A., Berg, P. (2020). The status and need for characterization of Nordic animal genetic resources, Acta Agriculturae Scandinavica, Section A — Animal Science, 69:1-2, 2-24, DOI: 10.1080/09064702.2020.1722216

Kierkegaard, L., Groeneveld, L., Kettunen, A., and Peer Berg. 2020. The status and need for characterization of Nordic animal genetic resources. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A — Animal Science.   https://doi.org/10.1080/09064702.2020.1722216.

Kvist L, Honka J, Niskanen M, Liedes O, Aspi J (2020). Selection in the Finnhorse, a native all-around horse breed. Journal of Animal Breeding and Genetics · November 2020 DOI: 10.1111/jbg.12524

Ojala, Ilmari (toim.) 1997. Suomenhevonen Suomen puolesta 1939–1945. Karisto Oy.

Ojala, Ilmari 1996. Suomenhevonen. Teoksessa Dossenbach, Monique & Dossenbach, Hans D., Tammen suuri hevoskirja 3. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 47–95.

Peippo J, Huhtinen M, Kotilainen T. (1995). Sex diagnosis of equine preimplantation embryos using the polymerase chain reaction. Theriogenology. 1995 Oct;44(5):619-27. doi: 10.1016/0093-691x(95)00242-z.

Petersen, J. L., Mickelson, J. R., Cothran, E. G., Andersson, L. S., Axelsson, J., Bailey, E., Bannasch, D., et al. (2013a). Genetic diversity in the modern horse illustrated from genome-wide SNP data. Edited by Hans Ellegren. PLoS ONE 8(1), e54997. doi:10.1371/journal.pone.0054997.

Petersen, J. L., Mickelson, J. R., Rendahl, A. K., Valberg, S. J., Andersson, L. S., Axelsson, J., Bailey, E., et al. (2013b). Genome-Wide analysis reveals selection for important traits in domestic horse breeds. Edited by Joshua M. Akey. PLoS Genetics 9(1), e1003211. doi:10.1371/journal.pgen.1003211

Pouta, E., Tienhaara, A. & Ahtiainen, H. (2016). Citizens’ preferences for the conservation of agricultural genetic resources. In Advances in Farm Animal Genomic Resources. Frontiers Media SA.

Pösö, J. & Ojala, M. (2008). Estimates of genetic parameters of trotting performance traits for repeated annual records. Agricultural and Food Science 6(1), 11–18.

Pösö-Sievanen, L. (2015). Suomen Hevosalan Sidosryhmien Näkemys Suomen Hevosmatkailun Maabrändistä Ja Sen Kehittämisestä – The image of Finland’s equestrian tourism country brand and its development according to the stakeholders of finland’s equestrian industry. Laurea University of Applied Science, available at: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97859/Hevosmatkailun%20brandi%20hevosalan%20sidosryhmien%20mukaan_ONT_Laura%20Poso-Sievanen.pdf?sequence=1

Raento, P. (2016). Geopolitics, identity, and horse sports in Finland. In Critical Geographies of Sport: Space, Power and Sport in Global Perspective. Routledge.

Ruohoniemi, M., Ahtiainen, H. & Ojala, M. (2003). Estimates of heritability for ossification of the cartilages of the front feet in the Finnhorse. Equine Veterinary Journal 35(1), 55–59.

Saastamoinen, M. (1990a). Factors affecting growth and development of foals and young horses. Acta Agriculturae Scandinavica 40(4), 387–396. doi:10.1080/00015129009438574.

Saastamoinen, M. (1990b). Heritabilities for body size and growth rate and phenotypic correlations among measurements in young horses. Acta Agriculturae Scandinavica 40(4), 377–386. doi:10.1080/00015129009438573.

Saastamoinen, M. T. (1991). Factors affecting age at onset of breaking, training, qualifying and first start in Finnish trotters. Acta Agriculturae Scandinavica 41(2), 137–145. doi:10.1080/00015129109438595.

Saastamoinen, M. T. & Ojala, M. J. (1991a). Estimates of genetic and phenotypic parameters for racing performance in young trotters. Acta Agriculturae Scandinavica 41(4), 427–436. doi:10.1080/00015129109439925.

Saastamoinen, M. T. & Ojala, M. J. (1991b). Influence of birth-Month on age at first start and racing performance in young trotters. Acta Agriculturae Scandinavica 41(4), 437–445. doi:10.1080/00015129109439926.

Saastamoinen, M. T. & Ojala, M. (1994). Influence of different combinations of racing years on early career performance in trotters. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A – Animal Science 44(4), 208–213. doi:10.1080/09064709409410900.

Saastamoinen, M. T. & Nylander, A. (1996a). Genetic and phenotypic parameters for age at starting to race and racing performance during early career in trotters. Livestock Production Science 45(1), 63–68.

Saastamoinen, M. T. & Nylander, A. (1996b). Genetic and phenotypic parameters for age and speed at the beginning of racing career in trotters. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A – Animal Science 46(1), 39–45. doi:10.1080/09064709609410922.

Saastamoinen M. (ed) (2007). Suomenhevonen. Suomen Hippos ry. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Sairanen, J., Nivola, K., Katila, T., Virtala, A.-M. & Ojala, M. (2009). Effects of inbreeding and other genetic components on equine fertility. Animal 3(12), 1662–1672. doi:10.1017/S1751731109990553.

Sairanen, J., Katila, T., Virtala, A.-M. & Ojala, M. (2011). Effects of racing on equine fertility. Animal Reproduction Science 124(1–2), 73–84. doi:10.1016/j.anireprosci.2011.02.010.

Schroderus, E. & Ojala, M. (2010). Estimates of genetic parameters for conformation measures and scores in Finnhorse and Standardbred foals: genetic parameters for foal conformation. Journal of Animal Breeding and Genetics 127(5), 395–403. doi:10.1111/j.1439-0388.2010.00856.x.

Schuurman, N. & Nyman, J. (2014). Eco-national discourse and the case of the Finnhorse: Eco-national discourse and the Finnhorse. Sociologia Ruralis 54(3), 285–302. doi:10.1111/soru.12040.

Sild, E., Rooni, K., Värv, S., Røed, K., Popov, R., Kantanen, J. & Viinlass, H. (2019). Genetic diversity of Estonian horse breeds and their genetic affinity to Northern European and some Asian breeds. Livestock Science 220(February), 57–66. doi:10.1016/j.livsci.2018.12.006.

Solala, Hilja 2017. Turvallinen suomenhevonen 1917–2017. Teoksessa Lehtomäki, Kirsti (toim.), Suomi turvassa 100 vuotta. Ajoneuvot suomalaisten turvana. Mobilia. 69–75.

Solala, Hilja 2021. Suomalaisen hevosrodun synty. Maatiaishevonen ja kotieläinjalostuksen murros 1893–1907. Doctoral dissertation. Tampere University. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2031-7.

Suontama, M., Saastamoinen, M. T. & Ojala, M. (2009). Estimates of non-genetic effects and genetic parameters for body measures and subjectively scored traits in Finnhorse trotters. Livestock Science 124(1–3), 205–209.

Suontama, M., van der Werf, J. H. J., Juga, J. & Ojala, M. (2011). The use of foal and studbook traits in the breeding programmes of Finnhorse and Standardbred trotters: Foal and studbook traits of trotters. Journal of Animal Breeding and Genetics 128(2), 114–123. doi:10.1111/j.1439-0388.2010.00886.x.

Suontama, M., van der Werf, J. H. J., Juga, J. & Ojala, M. (2012). Genetic parameters for racing records in Trotters using linear and generalized linear models. Journal of Animal Science 90(9), 2921–2930. doi:10.2527/jas.2011-4526.

Suontama, M., van der Werf, J. H. J., Juga, J. & Ojala, M. (2013). Genetic correlations for foal and studbook traits with racing traits and implications for selection strategies in the Finnhorse and Standardbred trotter: Conformation, functional and racing traits in trotters. Journal of Animal Breeding and Genetics 130(3), 178–189. doi:10.1111/j.1439-0388.2012.01011.x. [Crossref], [PubMed], [Web of Science ®], [Google Scholar]

Tenhunen, S. & Salonpää, T. (2016). Suomenhevosoriiden Valinta Geneettiseen Pitkäaikaissäilytykseen – Selection of Finnhorse Stallions for Cryopreservation. Savonia University of Applied Sciences, available at: https://theseus32-kk.lib.helsinki.fi/handle/10024/109215

Thuneberg-Selonen, T., Pösö, J., Mäntysaari, E. & Ojala, M. (1999). Use of individual race results in the estimation of genetic parameters of trotting performance for Finnhorse and Standardbred Trotters. Agricultural And Food Science in Finland 8, 353–363.